Wednesday, 6 August 2014

6.8.2014


Kodiak


Ylitettyämme Shelikof Straitin moottoroiden, kuten olimme arvelleetkin, pudotimme ankkurin ennen Whale Passagea Thomas Rockin takana olevaan lahteen, joka antoi erinomaisen suojan seuraaviksi päiviksi ennustetulta koillistuulelta. 


Ajoitimme lähdön seuraavan aamun yläveteen päästäksemme myötävirran mukana Whale Passagen läpi. Jostakin syystä herätyskellomme soi tasan tunnin myöhässä, ja kun katsoessamme ulos totesimme koko lahden olevan paksussa sumussa, oli helppo siirtää lähtö illan yläveteen. 


Ajoituksemme osui aivan nappiin ja tulimme Whale Passageen heti yläveden jälkeen myötävirrassa, jota saatoimme hyödyntää vielä Ouzinkin salmessakin. Tuuliennuste oli vastaista 15 solmua, mutta todellisuudessa tuulta ei ollut lainkaan. Moottoroimme Kodiakin satamaan puolilta öin ja saimme hyvän paikan sataman sisääntuloaukon vieressä olevan laiturin päästä. 


Satama oli tupatentäynnä lohiveneitä odottelemassa viranomaisilta lupaa jatkaa kalastusta (opening). Alaskassa kalastus on varsin tarkkaan kontrolloitua. Jokiin nousevien lohien määrää tarkkaillaan, ja kun riittävästi kaloja on mennyt kalatutkien ohi, kalastajat pääsevät taas töihin. Tällä pyritään varmistamaan se, että lohta riittää tulevillekin sukupolville. 


Marty toi aamulla meille tilaamansa keulakajuutan askelman, savulohta ja tietysti tuoretta salaattia Marionin puutarhasta. Kävimme illemmalla tapaamassa ystäviämme, tutustumassa heidän rinnesaunaprojektinsa etenemiseen ja jäimme tavan mukaan illalliselle.


Lainasimme heidän autoaan sunnuntaiksi ja saimme näin kätevästi hankittua loppukauden proviantit useamman mailin päässä sijaitsevasta Safewaystä. Maanantaina lähdimme Martyn ja Marionin Galley Gourmet -veneellä luontoretkelle. Maksavia asiakkaita oli vain kolme, joten mahduimme hyvin mukaan. Retki kesti normaalin kolmen tunnin sijasta 4,5 tuntia, ja kamerat raksuivat koko tämän ajan lounastaukoa lukuunottamatta. 


Näimme ja kuvasimme mm. stellerinmerileijonia, meriharakoita, harmaahylkeitä, virta-alleja, merisaukkoja jne. mutta päivän varsinaisena teemana oli papukaijanokkainen lunni. Riitta ei mielestään ollut koskaan onnistunut saamaan tyydyttävää kuvaa sarvilunnista, joka on huomattavasti arempi kuin serkkunsa töyhtölunni. Kiitos ammattivalokuvaaja Marionin (http://www.marionowenphotography.com) ohjeiden ja neuvojen, tämä asia tuli nyt korjattua!


Palattuamme veneelle löysimme käyntikortin istumalaatikon pöydältä. Pekka oli tavannut nuoret australialaiset seikkailijat, Jessin ja Chrisin, Sewardin marinassa odotellessaan Riittaa takaisin Portugalista. Koska emme nähneet heidän venettään satamassa, Pekka meni satamatoimistoon, jossa selvisi, että vene on Seldoviassa talvehtimassa. Miehistönjäsenet olivat kuitenkin mitä ilmeisimmin Kodiakissa. Illemmalla Riitta oli parhaillaan lukemassa Chrisin kirjoittamaa kirjaa 'THE 1000 HOUR DAY', kun he ilmestyivät veneellemme. Ja juteltavaa riitti tietysti pitkälle yöhön (www.yachtteleport.com).


Kunhan toinen perämoottorimme on saatu (toivottavasti!) korjattua ja repivä tuuli kääntynyt nykyisestä täysvastaisesta meille edullisemmaksi, olemme valmiit jatkamaan matkaa kohti Prince William Soundia.


No comments:

Post a comment