Saturday, 2 August 2014

20.7.2014


Seward - Amalik Bay


Matkamme Sewardista  Amalik Bayhin oli tyypillnen tämän kesän purjehduksellemme, jonka on tarkoitus pitkästä aikaan olla sekä aikatauluton että stressitön. Purjehdimme ensin Thumb Coveen, kahdeksisen merimailia, sieltä seuraavana päivänä Morning Coveen, 50 merimailia, ja hyvin nukutun yön jälkeen Tonsina Bayhin, 26 merimailia.  


Kuuntelimme Tonsinassa illan säätiedotuksen, joka lupasi seuraavaksi päiväksi vastaisia tuulia Shelikof Straitiin. Heräsimme ankkurilahdellamme kuitenkin täysin tuulettomaan ja aurinkoiseen aamuun ja päätimme lähteä katsastamaan, mikä tilanne on paikan päällä.  Ennusteet kun ovat täällä usein väärässä.


Purjehdimme aamiaisen jälkeen vajaat kaksikymmentä merimailia kohti Shelikof Straitia. Ensimmäisten kymmenen mailin matkalla tuuli oli lähes olematonta, mutta kun pääsimme Gore Pointin ohi, tuuli voimistui ja puhalsi hetken kuluttua runsaan kahdenkymmenen solmun voimalla suoraan keulasta. Meidän ei tarvinnut edes miettiä, mitä tehdä, vaan käänsimme keulan saman tien takaisin kohti Tonsinaa, jonne saavuimme sopivasti lounasaikaan. 


Illan säätiedotus lupasi seuraavaksikin päiväksi kovaa lounaan ja lännen välistä tuulta Shelikof Straitiin, ja näin ollen teimme varasuunnitelman. Jos emme pääsisi tuulen takia lännessä olevaan Amalik Bayhin, purjehtisimme tuulen mukana itään Prince William Soundiin. Tuulten jumala oli kuitenkin meille tällä erää suosiollinen. Saimme nauttia sekä ilta-auringon kultaamasta taivaasta että lähes tuulettomasta säästä ja ongelmattoman yönylipurjehduksen (moottoroinnin) jälkeen saavuimme Amalik Bayhin seuraavana iltapäivänä. 


Aamulla lähdimme jollaretkelle Geographic Harboriin. Tullessamme Amalik Baysta Geographiciin vievälle väylälle näimme pienessä lahdelmassa punaruskean uroskarhun. Mennessämme lähemmäs totesimme, että karhu oli syömässä valaan ruhoa, joka oli rantautunut lahteen. 


Jatkoimme matkaa kapeita suntteja pitkin kohti Geographicia auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta. Pysäytimme perämoottorin korkeiden kalliopaasien edessä kuvataksemme lahdella pesiviä tyynenmerenriskilöitä. Annoimme virran kuljettaa jollaa hiljalleen kallioita myötäillen ja nautimme Alaskalle harvinaisesta auringonlämmöstä.


Koska emme olleet vähään aikaan saaneet kalaa (Sewardin pienvenesatamassa!), jatkoimme matkaa vanhaan tuttuun ja luotettavaan rock fish -paikkaan (valitettavasti emme edelleenkään tiedä, mikä kalan nimi on suomeksi). Ennen kuin Riitta oli edes ehtinyt saada siimansa veteen, Pekka, jolla on siimassaan neljä erillistä koukkua, oli muutamassa sekunnissa saanut kolme mukavan kokoista mustaa rock fishiä. Eli tällä erää kalastus loppui siihen, mutta ehkä seuraavan kerran Riittakin ehtii kisaan mukaan.


Palatessamme veneelle poikkesimme lahdelman kautta, jossa olimme nähneet aikaisemmin aamulla uroskarhun ruokailemassa. Nyt paikalla oli toinen karhu, kullanruskea uros, joka oli päättänyt ottaa kesken ruokailun torkut ja vartioida samalla saalistaan.

No comments:

Post a comment