Kukak Bay - Thumb Cove
Nostimme ankkurin heti aamiaisen jälkeen ja lähdimme moottoroimaan kohti Kukak Bayn lahtea. Ilma oli kuin linnunmaitoa, ja Shelikof Straitin pinta tavallisuudesta poiketen kuin peili. Noin seitsemän tunnin leppoisan moottoroinnin jälkeen saavuimme Kukak Bayhin, missä lahtea reunustavat lumihuippuiset vuoret loistivat ilta-auringon valossa.
Laskiessamme ankkuria näimme kullanruskean naaraskarhun, joka oli kahlaamassa läheiselle saarelle. Seurasimme karhun kulkua, kunnes se hävisi korkean kallioseinämän taakse. Jonkin ajan kuluttua karhu tuli näkyviin saaren toiselta puolelta, mistä se ui yläveden peittämän kannaksen poikki suuremmalle saarelle, jonka suojaan olimme ankkuroineet. Vajaan puolen tunnin kuluttua näkyviin ilmestyi upea punaruskea uroskarhu, jota läsnäolomme selvästikin häiritsi. Se eteni vitkastellen kohti rantaa, haisteli välillä ilmaa ja katseli veneemme suuntaan. Vietin voima voitti kuitenkin varovaisuuden, ja niin se lopulta kahlasi veteen ja lähti seuraamaan naaraan jälkiä meistä välittämättä.
Viivyimme Kukak Bayssa vajaan viikon kunnostaen venettä, tehden jollaretkiä ja seuraten karhujen, merisaukkojen ja hylkeiden elämää. Pari päivää ennen lähtöämme nousi 40+ solmun tuuli, ja sen mukana tuli kunnon rankkasade, joka piti meidät visusti sisätiloissa. Tänä aikana saimme viestin, että Portugalin kotimme on myyty, ja Riitan on palattava Eurooppaan pariksi viikoksi.
Sen sijaan, että olisimme menneet takaisin Amalik Bayhin, kuten olimme suunnitelleet, meidän olikin tuulen tyynnyttyä lähdettävä kohti Sewardia, josta on parhaat yhteydet Anchoragen lentokentälle. Nostimme ankkurin 8.6. ja purjehdittuamme läpi yön saavuimme Tonsina Bayhin seuraavana aamuna. Iltapäivällä lahteen ilmestyi toinenkin purjevene, mikä Alaskan oloissa merkitsee ruuhkaa. Kutsuimme "Tamaran" miehistön kahville ja saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita heidän purjehduksistaan sekä Labradorinmerellä että Etelänapamantereella. Ja kuten niin usein kun pitkänmatkanpurjehtijat tapaavat, totesimme että meillä on useampiakin yhteisiä tuttuja.
Aamulla 11.6. kuunneltuamme säätiedotuksen, joka lupasi jopa mahdollisia purjehduskelejä, nostimme ankkurin ja jatkoimme matkaamme kohti Sewardia. Jouduimme kuitenkin jälleen moottoroimaan suurimman osan matkasta, mutta tähän oli osin syynä se, että valitsimme salmien kautta ja saarien lomitse kulkevan sisäreitin, jonka varrella on huomattavasti enemmän nähtävää kuin ulkona merellä.
Vähän puolen yön jälkeen pudotimme ankkurin Resurrection Bayn varrella olevaan Thumb Coveen, josta purjehduksemme alkoi vain noin kuukausi ja vajaat 600 merimailia sitten. Yöllä alkanut sade on kiusannut meitä nyt jo toista vuorokautta, eikä loppua näy. Toisaalta tällä tyypillisellä Alaskan säällä ei ole suurtakaan merkitystä, sillä jatkamme täältä huomenna noin kahdeksan mailin päässä olevaan Sewardiin hoitamaan käytännön asioita kuten ostamaan lentoliput Portugaliin ja takaisin. Pekka ja Latte jäävät Alaskaan odottelemaan Riitan paluuta.
Näillä näkymin pääsemme jatkamaan purjehdustamme heinäkuun alussa.
No comments:
Post a Comment