1.6.2014

Kodiak - Amalik Bay

Heräsimme Izhut Bayssä aurinkoiseen ja tyyneen aamuun. Poikkesimme lahdella olevan merileijonayhdyskunnan kautta matkallamme Kodiakin kaupunkiin. 

Päivän aikana tuuli nousi hieman, ja pääsimme hetken jopa purjehtimaan. Vajaan viiden tunnin kuluttua moottoroimme sisään Kodiakin kalasatamaan. Vaikka ystävämme satamamestari Marty Owen oli eläköitynyt pari viikkoa aikaisemmin, hän oli tavan mukaan laiturilla vastaanottamassa köysiämme. 

Kodiakin rapufestivaalit olivat juuri alkaneet, joten ohjelmaa riitti. Sosiaalinen elämä ja herkuttelu täytti koko viikkomme: söimme rapuja, simpukoita ja kalaa sekä Martyn ja Marionin luona että sataman festivaalialueella, otimme osaa saaren kulttuurielämään käymällä taidenäyttelyn avajaisissa ja teimme myös hienon vaellusretken saaren toisella puolella olevaan Anton Larsen Bayhin. Ennen lähtöämme kävimme vielä Kodiakin kaupungin kirjastossa täydentämässä vähäiseksi käynyttä kirjavalikoimaamme. Saimme ostettua 16 kirjaa, National Geographic -lehden ja kirjaston hienon kangaskassin yhteensä viidellä dollarilla! Epäilemme, että ystävillämme Marionilla ja Martylla oli osuutta asiaan. 

Teimme Martyn autolla viime hetken ostokset ja olimme jälleen valmiina lähtöön, tällä kertaa Shelikof Straitin yli Alaskan niemimaan puolelle. Suunnitelmamme oli seuraava: lähtö 27.5. viimeistään klo 10 aamulla, jolloin pääsisimme pahimman paikan eli Whale Passagen läpi nousevalla vedellä. Koska suurin osa kaupoista oli ollut kiinni sekä viikonlopun rapujuhlien että maanantaihin osuneen Memorial Dayn takia, pääsimme vasta lähtöpäivän aamuna ostamaan uutta patjaa sivukajuuttaan. Koska patjan maksu luottokortilla ei näyttänyt onnistuvan, meidän piti mennä nostamaan rahaa satamassa olevasta pankkiautomaatista, ja kun vielä sataman toimistossa laskettiin laskumme muutaman kerran väärin, aikaa olikin kulunut jo niin, että olimme runsaan tunnin aikataulustamme jäljessä. Vaikka etenimme tyynessä moottoroiden reipasta vauhtia, saavuimme Whale Passageen reilusti myöhässä. Yritimme tietysti päästä salmesta läpi, mutta kun nopeutemme lopulta putosi lukemiin 00, meidän ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin. 

Odottelimme virran kääntymistä noin mailin päässä aukolta viereisellä kalliorinteellä pesivien pikkukajavien puuhia seuraten ryhävalaiden puhistessa ympärillämme. Päätimme ajankuluksi kokeilla myös kalastusta, ja parissa minuutissa Pekka oli saanut yhden meille tuiki tuntemattoman kalan sekä kolme turskaa, joista kaksi pienintä päästimme takaisin mereen kasvamaan. Kala-aterian nautittuamme oli vielä hiukan liian aikaista lähteä jatkamaan matkaa, mutta kärsimättöminä purjehtijoina päätimme kuitenkin yrittää. Pääsimme Whale Passagen läpi lopulta ilman suurempia vaikeuksia, vaikka vastavirta olikin vielä 2-3 solmua. Pudotimme ankkurin klo 20.15 Dry Spruce Islandin kupeeseen paikkaan 57. 56,910 N, 153. 03,599 W.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme harmaaseen aamuun ja moottoroimme tyynessä merisaukkoja ja lunneja väistellen Shelikof Straitin yli Amalik Bayn tuttuun ankkuripaikkaan 58. 05,337 N, 154. 29,127 W. 

Karhujen puuttuminen lahdella oli meille melkoinen yllätys ja pettymys. Toistaiseksi olemme nähneet rannoilla vain kolme yksinäistä karhua. Toivomme, että selitys karhujen poissaoloon on se, ettemme ole koskaan olleet täällä näin aikaisin kesästä. Karhujen seuraamisen sijasta olemme kalastaneet entiseen tapaan. Suoraan veneestä saamme pohjaongella turskan muutamassa minuutissa, ja läheisen kallion kupeesta saimme black rock fishin ensimmäisellä nykäyksellä.

Siirrymme huomenna noin kuuden tunnin purjehduksen päässä olevaan Kukak Bayhin. Viivymme siellä ehkä noin viikon venettä kunnostaen, kalastellen ja Alaskan luonto ihaillen. Tarkoituksemme on palata sieltä Amalik Bayhin, jossa toivomme tällä välin karhujen määrän lisääntyneen.