Tuesday, 2 September 2014

22.8.2014


Kodiak - Prince William Sound

Lähdimme aamulla 13.8. Saposanlahden erinomaisen suojaisesta ankkurilahdesta. Izhutinlahden puolelle päästyämme näimme kalastusaluksia joka puolella. Pääsimme laskuissamme lähes viiteenkymmeneen alukseen kohtalaisen sankasta sumusta huolimatta. Lohi on ilmeisesti alkanut nousta jokiin sankoin joukoin. 


Sääennuste oli 15 solmua kaakosta, mutta Alaskassa säätiedotukset osuvat harvoin oikeaan, ja ennusteesta riippumatta joko tuulee tolkuttomasti tai on aivan tyyntä, kuten nyt. Sen sijaan maininki oli ennusteen mukaisesti noin kolme metriä ja valitettavasti suoraan sivusta. Päästyämme Kenain niemimaan puolelle, virtakin kääntyi vastaiseksi, joten helpoin ratkaisu oli mennä Tonsinan ankkurilahteen, jonne pudotimme ankkurin klo 02.45. Ja kyllä uni maittoi kaiken sen keinumisen jälkeen. 


Toivoimme mainingin tasaantuvan ennen pitkää ja lähdimme 15.8. Tonsinasta kohti Prince William Soundia. Sääennuste muuttui kuitenkin matkan aikana jälleen kerran, nyt 40 solmun koillistuuleksi (täysin vastaiseksi). Valitsimme suojasatamaksi Midnight Coven, 59.30,643N 150.19,915W, johon kartan mukaan ei osuisi kuin pystytuuli. Luimme vasta ankkuroinnin jälkeen paikallisesta opaskirjasta, että williwaw-tuulet voivat olla lahdella todella reippaita. Ja opaskirja oli valitettavan oikeassa. Olimme lähes koko yön "ankkurivahdissa". Tuulimittarimme ei tällä hetkellä toimi, mutta arvioimme puuskien olleen reilusti yli 50 solmua, tosin kestoltaan vain muutaman minuutin kerrallaan. Vuorovesivirta käänsi välillä Sareman poikittain, jolloin puuskat pääsivät iskemään suoraan sivusta. Ankkurimme onneksi piti, mutta tuossa kelissä ei nukkumisesta tullut juuri mitään.


Seuraavana päivänä lahteen saapui iso moottorijahti, jonka kanssa olimme keskustelleet jo aikaisemmin VHF:n välityksellä. Sen kippari kertoi tuulen olleen avomerellä puuskissa  49 solmua, ja williwaw on yleensä lähes 2x avomeren tuuli. Mutta kaikki myräkät hiipuvat aikanaan, niin myös tämä.  Lähdimme kahden levottomasti nukutun yön jälkeen jälleen liikkeelle, nyt täysin tyynessä säässä. Tuuliennuste oli 20 solmua lännestä, mutta totuus oli viisi solmua etelästä. Valitettavasti tuuli oli jättänyt jälkeensä reilusti kolme metrisen mainingin, joka keinutti Saremaa niin, että päätimme mennä jälleen yöksi ankkuriin ja antaa mainingin tasaantua. Matkan varrella oli suojaisa Thumb Coven, jonne pudotimme ankkurin 17.8. kolmen muun purjeveneen ja kahden moottoriveneen joukkoon.


Illalla lahteen laskeutui Alaskalle tyypillinen sumu, ja lahti oli paksun sumun peitossa vielä aamullakin jatkaessamme matkaa. Maininkia ei enää ollut mainittavasti jäljellä, ja moottoroimme lähes tuulettomassa säässä kohti Prince William Soundia. Saavuimme 18.8. illan jo hämärtyessä Hogg Bayn ankkurilahteen, 60.05,135N 148.11,674W. Kehnon sään takia meiltä oli kulunut matkaan Kodiakilta Prince William Soundiin normaalin puolentoista vuorokauden sijasta lähes kaksi viikkoa! 


Koska ankkurivinssimme oli toiminut hieman toisaikaisesti jo jonkin aikaa, päätimme seuraavana päivänä mennä Seven Fathom Holeen, 60.21,839N 148.13,495W, tekemään remonttia. Saimme vinssin korjattua ja sen jälkeen noin 100 metrin syvyydestä vuoden ensimmäiset katkaravut! 


Kävimme myös katsastamassa läheiset lohijoet. Missään ei näkynyt yhtään kalaa, eikä myöskään mustakarhuja, jotka normaalisti kalastavat jokisuistoissa. Mistä on kysymys?  Onko kala myöhässä, onko nyt jonkinlainen välivuosi vai ….? 


Nostimme ankkurin 20.8. ja moottoroimme tyynessä Icy Bayhin. Saavuimme iltapäivällä Nassau Fjordiin Chenegan jäätikön edustalle, ja koska sääennuste oli erinomainen, päätimme ankkuroida noin 1,5 mailin päähän jäätiköstä, 60.16,684N 148.21,008W. 


Jäätiköltä kuului aina muutaman minuutin välein ukkosen jylinää muistuttava ääni, kun jäätikön reunasta murtui valtavia lohkareita. Mereen sortuvien jäälohkareiden aiheuttamat aallot keinuttivat venettämme kuin kehtoa läpi yön. 


Kävimme laskemassa jollalla katkarapumertamme, mutta aamulla totesimme sen olleen aivan liian matalassa: siinä oli vain kaksi katkarapua. Käsikäyttöinen kaikuluotain on seuraavana hankinnassa. Nostimme aamulla ankkurin ja ajoimme aivan jäätikön reunaa hipoen takaisin Icy Bayhin, jolloin Riitta pääsi kuvaamaan jäälautoilla makailevia harmaahylkeitä.


Väylällä oli odotettua enemmän jäitä, mutta pääsimme kuitenkin etenemään kulman takana olevan Tiger Glacierin suuntaan suhteellisen vaivatta. Moottoroimme hiljalleen kohti lahden pohjukkaa ja ihailimme jäätikön kauneutta, mutta surimme samalla sen nopeasti etenevää sulamista. Kun tulimme riittävän matalaan, käännyimme ympäri ja moottoroimme Tiger Baitin jäättömään ankkuripaikkaan, 60.12,113N 148.21,123W. 
    

Otimme pitkästä aikaa esiin pumpattavan kajakin. Pekka lähti tutkimaan ankkurilahtemme rantoja ja palasi muutaman tunnin kuluttua mukanaan kaksi pussillista marjoja (salmonberry). Salmonberry on siitä erikoinen, että joissakin pensaissa marjat ovat punaisia ja joissakin keltaisia, vaikka kyseessä on tietääksemme täysin sama laji. 


Iltapäivällä alaskalaiset ystävämme huhuilivat meitä VHF:llä. He olivat ankkurissa vain muutaman mailin päässä meistä, korkeiden vuorten takana olevassa lahdessa. Sovimme, että molemmat venekunnat nostavat aamulla katkarapumertansa ja tapaamme illalla Seven Fathom Holessa katkarapujuhlien merkeissä!



No comments:

Post a Comment