Thursday, 4 September 2014

1.9.2014


Seven Fathom Hole - Seward

Ankkuroimme Seven Fathom Holeen rankkasateessa laskettuamme ensin katkarapumerrat jälleen kerran lahden ulkopuolelle. Sade jatkui vielä aamulla, mistä huolimatta ajoimme jollalla nostamaan pyydykset. Ensimmäisessä oli kaikkiaan 45 rapua!!!, mutta toisessa ainoastaan yksi iso katkarapu ja sen seurana simppumainen kala, joka oli jollain ihmekeinolla keplotellut itsensä pyydyksen sisälle. 


Olimme kuulleet tarinoita mustekaloista, jotka asettuvat rapumerran päälle ja nappaavat ravut suihinsa sitä mukaa kun ne lähestyvät pyydystä. Meidän kalamme oli ilmeisesti ahminut kaikki merrassa olleet katkaravut paitsi viimeistä, joka oli lähes yhtä iso kuin kala itse. 


Kuunneltuamme sääennusteen ja tutkittuamme sääfaksit päätimme jäädä lahteen vielä yhdeksi yöksi. Aamulla herätessämme oli aivan tyyntä, mutta ankkurilahtemme oli niin umpisumussa, ettemme istumalaatikosta nähneet edes veneen keulaa. Auringon noustessa sumu onneksi hälveni niin, että saatoimme lähteä jollaretkelle Jack Pot Bayhin.
Näkyvyys parani sitä mukaa kun etenimme lahdella. Ajoimme pikku hiljaa lahden pohjukkaan, jossa on lohijoki. Lohi oli noussut tänne kutemaan entiseen tapaan, ja joen pohjalla oli kymmenittäin kuolleita, tehtävänsä jo suorittaneita kaloja.


Tuuli alkoi pikkuhiljaa nousta ja rikkoi lopulta lähes peilityynen merenpinnan. Ajoimme vielä viereeseen 29th Fathom Holeen tervehtimään merisaukkoja ja palasimme sitten veneelle. Lähdimme lounaan jälkeen jatkamaan matkaa kohti Fox Farm Bayn ankkurilahtea, jossa viettäisimme viimeisen yömme Prince William Soundissa. 


Moottoroimme Prince of Wales Passagen kautta Fox Farm Bayhin. Osuimme sopivasti kapeikon parin solmun myötävirtaan ja ankkuroimme alkuillasta noin 12 metrin veteen lahden pohjukkaan, 59.58,053N 148.04,985W.


Sääennusteen mukaan seuraavana päivänä eli sunnuntaina olisi lähes tyyntä ja aurinkoista, mutta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nousisi kova, vastainen tuuli, joka jatkuisi ainakin seuraavat kolme päivää. Niinpä nostimme ankkurin aikaisin sunnuntaiaamuna ja suuntasimme Sareman keulan kohti Sewardia. 


Lähestyessämme Resurrection Bayn sisäänmenoa istuimme kaikki kolme Sareman kannella auringon paistaessa lämpimästi lähes pilvettömältä taivaalta ja kuuntelimme veneen vierellä uivan ryhävalaan puhallusta, lähellä olevasta merileijonayhdyskunnasta kantautuvia karjahduksia ja viereiseltä lintukalliolta kuuluvaa pikkukajavien kirkunaa. Mikä upea loppu hienolle kesäpurjehdukselle!


Sarema jää näillä näkymin nyt viimeisen kerran talvehtimaan Sewardiin. Me palaamme Alaskaan jälleen ensi keväänä, jolloin tarkoituksemme on vihdoin ja viimein lähteä paluumatkalle kohti koti-Suomea. 

Vuonna 2014:

Purjehdimme = moottoroimme 1.521, 7 merimailia.
Polttoainetta ostimme ja käytimme 1.430 litraa, josta maksoimme 1.215 €.
Kulutus 4,13 l/pääkonetunti, tai 0.94 l/merimaili 
Arviolta noin 30% polttoaineesta on käytetty lämmitykseen ja sähkön tekoon, mutta sitä ei ole huomioitu yllä olevissa luvuissa.


No comments:

Post a comment