Sunday 3 August 2014

29.7.2014


Geographic Harbor



Siirryimme Amalikista noin neljän mailin päähän Geographic Harborin puolelle ja ankkuroimme pieneen lahteen, jota reunustavat toiselta puolelta korkeat, pystysuorat kalliot, ja toisella puolella on pensaikkoinen niemi, jonka hiekkarannat tulevat näkyviin vain alavedellä. 


Viereisellä kallioseinämällä on valkopäämerikotkan pesä, jota olemme seuranneet mielenkiinnolla. Ensimmäinen kahdesta kotkanpojasta lähti edellispäivänä pesästä. Sen epäonnistunut ensilento päättyi vain hieman merenpinnan yläpuolella olevalle pikkuruiselle kallionkielekkeelle. Siinä se räpisteli aikansa ja putosi lopulta veteen. Poikanen souti siivillään maihin ja onnistui sieltä lentämään aukeammalle rantakaistaleelle. Toinen kotkanpoika harjoittelee onneksi lentämistä vielä turvallisesti pesän laidalla. 


Eilen olimme lounastamassa istumalaatikossa, kun näimme harmaanruskean uroskarhun viereisellä hiekkarannalla. Emme olisi kiinnittäneet siihen erityisempää huomiota ellei heti sen jäljessä olisi pensaikosta ilmestynyt toinen uros. Asetelma oli sen verran epätavallinen, että siirryimme keulaan seuraamaan tilanteen kehittymistä. 


Ensimmäinen karhu kahlasi veteen, ja kun jäljessä tullut punaruskea uros seurasi sen perässä, nappasimme kameran mukaan ja syöksyimme jollaan. Ehdimme muutamassa sekunnissa riittävän lähelle karhuja, jotta saatoimme kuvata niiden vesileikkiä. 


Ja millaista leikkiä se olikaan: kaksi mahtavaa urosta paini keskenään niin että vesi pärskyi. Kaikesta näki, että kysymyksessä oli tosiaan leikki eikä taistelu. Karhut kiipesivät välillä rannalle, mutta säntäsivät hetken kuluttua taas mereen jatkamaan karhunpainiaan. 


Lopulta kookkaampi punaruskea uros, joka näytti jostain syystä jäävän altavastaajaksi, väsyi leikkiin ja nousi maihin. Harmaa uros tuli myös ylös vedestä, ja pian karhut katosivat yhdessä pensaikkoon.


Pohdimme myöhemmin puistonvartijoiden kanssa, jotka osuivat myös paikalle seuraamaan karhujen vesipainia, miten on mahdollista, että kaksi aikuista urosta leikkii keskenään. Tulimme siihen tulokseen, että kysymyksessä on kaksi ehkä kolme-neljävuotiasta karhua samasta pentueesta, jotka pysyttelevät syystä tai toisesta edelleen yhdessä. Olipa asia miten tahansa, hauskaa karhuilla näytti ainakin olevan!


Kaikesta viime päivinä kokemastamme huolimatta, tai ehkäpä juuri sen takia, totesimme, että oli tullut aika sanoa hyvästit Katmain karhuille. 


Nostamme ankkurin aikaisin huomisaamuna ja lähdemme Amalikista laskevan veden mukana kohti Kodiakia. Aurinkoinen ja tuuleton sää näyttää jatkuvan, joten pelätyn Shelikof Straitin ylitys tapahtunee jälleen kerran moottoroiden. 

No comments:

Post a Comment